keskiviikko 26. helmikuuta 2014

I choose happiness

Epämääräinen ahdistus. Miks mun piti lähteä mukaan tähän juttuun? Joka kerta kun avaan sen fb-ryhmän sivut mua alkaa vaan ärsyttää. Miksi sitten luen niitä juttuja? Aamulla tuli mitta täyteen ja päätin tuuliviirimäisesti lopettaa koko homman, joka ei toimi mun makuni mukaan. Koska mun ei ole pakko olla siinä mukana. Saan muuttaa mieltäni.



Minua auttoi Leonidan Arkitaivaan selailu. Siellä ei ollut oikeastaan mitään mun ongelmaa sivuavaa, mutta jo muisto Leonidan valmennuksesta auttoi aikaansaamaan rauhallisen, tyynen mielen. Tajusin, että minulla on vaihtoehtoja ja voin valita niistä minulle sopivimman. I choose happiness.




maanantai 24. helmikuuta 2014

Käsillätekemistä kesäksi

Hiljaista on ollut. Blogissa kyllä, muussa elämässä ei! Puuhaamme kovasti muuttoa täältä etelä-Suomesta Savonmaalle, ja siinä sitä riittää tekemistä. Ja olemme vasta myymässä omaa kotia ja etsimässä uutta. Muistan tämän levottomuuden aiemmista muutoista: kun sopiva asunto löytyy, sitä alkaa valvoa öitä ja miettiä kaikkea Tosi Tärkeää. Kuten keittiön kaappien vetimiä, terassin edustan kasvistoa, kuivausrummun paikkaa, huonekalujen ja tekstiilien sijoittamista ( ja millään ei tietysti vanha sohva käy uuteen kotiin eikä tämä värimaailma ja ja ja ja..) Tosiasiassa kauppoja ei ole edes vielä lyöty lukkoon, eli turhaan yöni valvon ja aivojani ylikuormitan.

Kai silti saan jo haaveilla kesästä? Meillä on kesämökki, joten vaihdoimme haaveemme omakotitalosta rivitalon helppouteen. Miinuspuoliakin on, kuten pienenpieni takapiha tai ajateltua snadimpi keittiö, mutta ajattelin niiden olevan kompromisseja, jotka voi kääntää vielä iloksi. Siispä olen selaillut ideoita keittiöön ja terassille. (Kuvat Pinterest ja puutarhablogit)

Aivan upea yhdistelmä havuja ja pensaita

Poika neljävee pyysi, että uudessa kodissa olisi talvella puita, joihin saadaan valoja. Minun on ehkä taivuttava näihin havuihin...


Tästä lähdetään...
Mutta kuinka tähän päädytään? Hehe!

Terijoen salava on ollut sekä minun että mieheni haave takapihalle, mutta se on kaatunut siihen, että olemme aina ehtineet muuttaa ennen kuin olemme sellaisen saaneet. En ole tajunut, että sen saa pysymään näin pienenä ja kauniina leikkaamalla!






Upeita puutarhoja. Pienikin voi siis olla kaunista, ja mökillä on tilaa temmeltää ja istuttaa sydämen kyllyydestä. Mutta kuinka nyt maltan odottaa? Sormet syyhyää ja aivot on ylikierroksilla!